Positiivisen kierteen käynnistäminen
Ikääntyneiden liikkumisen edistämisen hankkeessa työskennellessä olen päässyt kuulemaan monenlaista elämäntarinaa. Etsin ratkaisuja korkeaksi kasvaneisiin kotikynnyksiin ja raottelen varovasti verhoja. Voiko toimintakyvyn alenemiseen johtavan passiivisuuden kierteen katkaista ja puhaltaa uteliaisuuden ja toivon liekkiin happea?
Kynnyksen huomaamaton kohoaminen
Elämänmuutostilanne kuten puolison menetys, sairastuminen, liikuntakyvyn heikkeneminen tai muutto voivat aiheuttaa tilanteen, jossa iäkäs katsoo parhaaksi jättäytyä kotiin itsekseen. Ihmisten ilmoille lähteminen joko pelottaa tai ei vain tunnu houkuttelevalta. Mitä pidemmäksi aikaan omiin oloihin on jämähtänyt, sitä korkeammalta tuntuu kynnys lähteä. Jos digitaidot ovat jääneet opettelematta, niin iäkkäällä ei välttämättä ole mitään kanavaa, josta saisi tietoa oman asuinalueensa harrastusmahdollisuuksista ja kohtaamispaikoista. Liikkumisen edistämisen yksilötapaamiset saattavat tällaisissa tilanteissa avata ikkunan ulkomaailmaan ja kohtaamisiin.
Merkityksellisyyden kokemus kasvaa kohtaamisista
Kyllähän ihminen hengissä pysyy yksikseen kotona istuen, jos ruokahuolto toimii. Mutta yksinäisyys tekee arjesta merkityksettömän harmaata ja altistaa niin mielen kuin kehonkin sairastumiselle. Kotoa liikkeelle lähteminen ja elinpiirin laajentaminen voi johtaa satunnaisiin kohtaamisiin tai jopa uuden verkoston löytämiseen. Osallisuus tarkoittaa käytännössä, että kokee olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, saa oman osansa ja on osallinen- voi antaa toisille jotakin. Osallisuus on nähdyksi tulemista ja näkemistä. Oman elämän merkitys kirkastuu suhteessa muihin ihmisiin. Se on mahdollista ryhmässä, ystävyyssuhteessa tai satunnaisissa vuorovaikutus tilanteessa.
Kiireettömissä yksilötapaamisissa iäkäs saa kertoa elämästään, tarpeista ja kiinnostuksen kohteistaan. Niiden perusteella etsin hänen elinpiiriltään toimintoja, joista hän voisi kiinnostua. Usein iäkkäät hämmästyvät kuullessaan, miten paljon on Helsingin kaupungin ja järjestöjen pyörittämiä iäkkäille suunnattuja ryhmiä ja tapahtumia. Asiakas valitsee itse vierailukohteet, joihin tutustumme yhdessä ja jälkeen päin pohdimme kokemusta. Kiinnittyminen ryhmään tai uuteen harrastukseen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii sulattelua. Mielen pitää antaa avautua. Kurkistaa toiveikkaan eteenpäin, mitä sieltä voisi löytyä. Ja samalla vahvistaa uskoa itseensä.
Löytymisiä ja Onnistumisia
Löytyy ulkoiluseuraksi vapaaehtoiskaveri, jonka kanssa juttu kulkee ensi hetkestä lähtien.
Käydään ostamassa iäkkäälle hänen elämänsä ensimmäiset lenkkarit ja lähdetään kuntosalille harjoittelemaan oman PT:n kanssa. Iäkäs huomaa pitävänsä treenaamisesta ja jatkaa käyntejä viikoittain.
Huomataan, että liikkuminen rollaattorin kanssa onkin ihan turvallista ja sujuvaa.
Käy tuuri ja viikossa löytyy vapaaehtoinen keskusteluseuraksi, ulkoiluun ja asiointiin.
Uudelta asuinalueelta löytyy ihana puisto ja Kinaporin seniorikeskus on sopivan kävelymatkan etäisyydellä. Uusia itsenäisesti toteutettavia retkiä Kinaporin innostaviin tapahtumiin ja neulekahvilaan suunnitellaan.
Hyvän toivon kahvilasta löytyy ihmisiä, joiden kanssa aletaan käymään muissakin tapahtumissa mm. Kampin palvelukeskuksessa.
Oleellista on löytää se yksi oikealta tuntuva asia, joka saa lähtemään liikkeelle, niin positiivisuuden kierre toivottavasti imaisee mukaansa ja saa aikaan muutakin hyvää.
Kirjoittaja:
Taru Varpenius, hankeohjaaja, geronomi AMK
Ikääntyneiden liikkumisen edistäminen
Mereo ry